Ison-Britannian uusi pakkausvero

Uusien sääntöjen lähestyessä monet pohtivat, miten vero vaikuttaa pakkauskäytäntöihin, tuotteiden hintoihin ja kierrätyksen tulevaisuuteen Isossa-Britanniassa.

Iso-Britannia valmistautuu ottamaan käyttöön uuden pakkausmaksun laajennetun tuottajavastuun (EPR) järjestelmän puitteissa. Muutos siirtää pakkausjätteiden hallinnoinnin taloudellisen vastuun veronmaksajilta pakkauksia tuottaville yrityksille. Politiikan avulla voidaan kerätä vuosittain jopa 2 miljardia puntaa, ja sen tavoitteena on kannustaa yrityksiä ottamaan käyttöön kestävämpiä pakkauksia sekä parantamaan kierrätysinfrastruktuuria. Samalla se herättää huolta yritysten ja kuluttajien kustannusten kasvusta.

EPR-järjestelmä on valtion politiikkaa, joka edellyttää, että yritykset vastaavat markkinoille tuomiensa pakkausmateriaalien hallinnoinnin ja kierrätyksen kustannuksista. Tämä tarkoittaa, että yritysten on kannettava vastuu tuotteidensa koko elinkaaresta tuotannosta hävittämiseen. Järjestelmän mukaan yritysten on ilmoitettava käyttämiensä pakkausten määrä ja tyyppi, ja vuodesta 2025 alkaen ne maksavat näiden tietojen perusteella määräytyviä maksuja.

Ympäristö-, elintarvike- ja maaseutuasioiden ministeriö (Department for Environment, Food & Rural Affairs, Defra) katsoo, että EPR-järjestelmä kannustaa kestävämpien pakkausten käyttöön ja auttaa vähentämään jätteiden ympäristövaikutuksia. Tekemällä tuottajista taloudellisesti vastuullisia hallitus toivoo kannustavansa pakkaussuunnittelun innovaatioihin ja rahoittavansa kierrätysjärjestelmien parannuksia.

Yksi EPR-järjestelmän merkittävimmistä vaikutuksista kohdistuu yritysten käyttämiin pakkaustyyppeihin. Koska maksut perustuvat pakkausmateriaalien painoon ja kierrätettävyyteen, yrityksillä on taloudellinen kannustin siirtyä materiaaleihin, jotka on helpompi ja edullisempi kierrättää.

Esimerkiksi Paperipohjaiset pakkaukset voivat yleistyä niiden pienemmän ympäristöjalanjäljen ja laajan kierrätettävyyden ansiosta. Paperi ja Pahvi / Kartonki kuuluvat jo nyt Ison-Britannian yleisimmin kierrätettyihin materiaaleihin, ja niiden kierrätysaste on yli 80 prosenttia. Taloudellista riskiään minimoivat yritykset saattavat siirtyä tuotepakkauksissa paperipohjaisiin vaihtoehtoihin, erityisesti sellaisten tuotteiden kohdalla, jotka on perinteisesti pakattu muoviin.

On kuitenkin mahdollista, että yritykset valitsevat kustannusten vähentämiseksi kevyitä muoveja, vaikka näitä materiaaleja on haastavampi kierrättää. Lasipakkaukset ovat täysin kierrätettäviä, mutta niiden suurempi paino voi tehdä niistä vähemmän houkuttelevan vaihtoehdon korkeampien maksujen vuoksi. Ilman huolellista viranomaisvalvontaa vero voi tahattomasti edistää siirtymistä vähemmän kestäviin materiaaleihin.

EPR-järjestelmän odotetaan aiheuttavan tuottajille huomattavia kustannuksia, joiden monet alan asiantuntijat varoittavat voivan siirtyä kuluttajien maksettaviksi. Esimerkiksi Marks & Spencer arvioi joutuvansa maksamaan uusien pakkausmaksujen vuoksi vuosittain 40 miljoonaa puntaa. Samoin British Retail Consortium varoittaa, että vuosittain kerättävä 2 miljardin punnan summa rasittaa vähittäiskauppiaita merkittävästi ja johtaa jokapäiväisten tuotteiden hintojen nousuun.

Paperipakkausten tuottajille tämä voi merkitä sekä haastetta että mahdollisuutta. Kierrätettyä tai kestävästi hankittua paperia käyttävät yritykset voivat hyötyä muovista luopumisesta, mutta vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten kasvu voi rasittaa pienempiä pakkausalan yrityksiä, etenkin niitä, joilla ei ole resursseja siirtyä nopeasti uusiin materiaaleihin.

Kustannusten nousu ajoittuu aikaan, jolloin kotitaloudet kärsivät jo ennestään taloudellisista paineista inflaation ja elinkustannusten nousun vuoksi. Jotkut alan johtajat, kuten Marks & Spencerin toimitusjohtaja Stuart Machin, katsovat hallituksen kohdistavan toimia epäoikeudenmukaisesti vähittäiskauppaan, mikä voi johtaa työpaikkojen menetyksiin ja lisätä taloudellista ahdinkoa.

Vaikka EPR-järjestelmän tarkoituksena on parantaa kierrätysinfrastruktuuria, kerättyjen varojen käytöstä ollaan huolissaan. Arvostelijoiden mukaan paikallisneuvostot voivat käyttää varat budjettivajeiden paikkaamiseen sen sijaan, että ne investoisivat kestäviin jätehuoltojärjestelmiin. Jos varoja ei ole korvamerkitty ympäristöhankkeisiin, pakkausjätteen vähentämisen perustavoite voi vaarantua.

Tämä kysymys on erityisen ajankohtainen, sillä monet paikallisneuvostot kärsivät edelleen taloudellisista paineista. Pakkausveron odotetaan helpottavan osaa näistä paineista tarjoamalla rahoitusta jätteiden keräykseen ja kierrätysohjelmiin. Ellei varojen kohdentamisesta ole riittävää avoimuutta ja vastuullisuutta, kansalaiset eivät välttämättä näe kierrätyspalveluissa juurikaan parannuksia kustannusten kasvusta huolimatta.

Kaikesta huolimatta EPR-järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden pakkausalan innovaatioihin. Kestäviin pakkauksiin nyt investoivat yritykset voivat saavuttaa kilpailuetua, kun kuluttajien kysyntä ympäristövastuullisia tuotteita kohtaan kasvaa edelleen. Paperipohjaiset pakkaukset, jotka ovat jo nyt johtava kestävä vaihtoehto, tulevat todennäköisesti olemaan keskeisessä roolissa uusien sääntelyvaatimusten täyttämisessä ja ympäristövaikutusten minimoimisessa.

Yrityksille keskeistä on tasapainottaa kustannusten hallinta ja kestävyystavoitteet. Kuluttajien toiveena on, että lisääntyvät investoinnit kierrätysinfrastruktuuriin johtavat parempaan jätehuoltoon sekä avoimempaan ja tehokkaampaan ympäristöpolitiikkaan.

Ison-Britannian valmistautuessa tähän merkittävään poliittiseen muutokseen yksi asia on selvä: tapamme pakata, ostaa ja kierrättää tuotteita on muuttumassa perusteellisesti.

Lähteet