Kuivuus, data ja digitaalisuus

Euroopassa eletään kesää, jota on vaikea olla huomaamatta.

Kuukausien helteen ja keskimääräistä vähäisempien sateiden jälkeen kuivuus koettelee suuria osia mantereesta. Joet ovat poikkeuksellisen vähävetisiä, maaperä kuivuu ja metsäpalojen riski pysyy suurena. European Commission’s Joint Research Centre raportoi tällä viikolla, että kuivuus on vaikuttanut suuriin osiin Eurooppaa keväästä lähtien ja että lämpimien ja kuivien olojen ennustetaan jatkuvan syyskuulle asti.[1]

Monille ihmisille vesipulan todellisuus on muuttumassa paljon näkyvämmäksi. Isossa-Britanniassa letkukastelurajoitukset ovat tuoneet aiheen osaksi arkipäiväisiä keskusteluja.[2] Etelä-Euroopassa kuivuus lisää maatalouteen, ekosysteemeihin ja vesivaroihin kohdistuvaa painetta.[3]

Ehkä tämän poikkeuksellisen kuivan kesän pitäisi kuitenkin saada meidät ajattelemaan myös jotain, mitä emme näe yhtä helposti: digitaalisen elämämme taustalla olevaa vettä.

Digitaalinen ei tarkoita painotonta

Ajattelemme helposti digitaalisen viestinnän olevan ympäristöystävällinen vaihtoehto fyysiselle viestinnälle. Klikkauksen taustalla on kuitenkin valtava fyysinen infrastruktuuri. Sähköpostimme, valokuvamme, videopuhelumme, suoratoistopalvelumme, verkko-ostoksemme ja yhä useammat tekoälypohjaiset työkalumme ovat kaikki riippuvaisia datakeskuksista, verkoista, palvelimista ja sähköstä.

Ja näitä tiloja on jäähdytettävä.

Datakeskusten jäähdyttäminen voi teknologiasta, sijainnista ja energialähteiden yhdistelmästä riippuen vaatia huomattavia määriä vettä. European Environment Agency (EEA) pitää datakeskuksia ja tekoälyä nyt Euroopan vesivaroihin kohdistuvina uusina haasteina erityisesti digitaalisen infrastruktuurin laajentuessa.[4]

Datakeskukset eivät ole vastuussa Euroopan kuivuudesta. Kun datakeskusten kysyntä kuitenkin kasvaa kaikkialla maailmassa, kasvavat myös digitaalista elämäämme tukevan energian, jäähdytyksen ja infrastruktuurin tarpeet. Tämä lisää vesivaroihin kohdistuvaa painetta alueilla, joilla vesivarat ovat jo ennestään kuormittuneita.

Vesi, jota emme näe

EEA arvioi, että noin 30 prosenttia EU:n alueesta kärsii kausittaisesta vesipulasta keskimäärin vuosittain ja että Etelä-Eurooppa on erityisen altis sille.[5] Vesipula ei ole vain yhden maan tai yhden kesän ongelma: ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän kuivuusjaksojen esiintymistiheyttä ja vaikutuksia.

Samaan aikaan Euroopan digitaalinen infrastruktuuri kasvaa nopeasti. Nämä kaksi kehityskulkua eivät ole toisistaan riippumattomia. Kun käytämme yhä enemmän digitaalisia palveluja, niiden tukemiseen tarvitaan yhä enemmän infrastruktuuria. Euroopan muuttuessa kuumemmaksi ja kuivemmaksi kysymys tämän infrastruktuurin resurssien käytöstä muuttuu yhä ajankohtaisemmaksi.

European Environment Agencyn tuore arvio tekoälyn ympäristöjalanjäljestä tuo esiin, että vettä voidaan käyttää useissa eri vaiheissa, kuten datakeskusten jäähdytyksessä, sähköntuotannossa ja puolijohteiden valmistuksessa. Olennaista on, että määrä vaihtelee huomattavasti sen mukaan, missä ja miten teknologiaa käytetään.[4]

Ehkä on siis aika luopua yksinkertaisesta oletuksesta, että digitaalinen tarkoittaa automaattisesti ympäristöystävällisempää.

Harkitumpi digitaalinen tulevaisuus

Euroopan poikkeuksellisen kuivan kesän opetus ei ole se, että meidän pitäisi käyttää vähemmän teknologiaa. Tekoälyllä ja digitaalisella teknologialla on valtava potentiaali. Ne voivat auttaa meitä työskentelemään tehokkaammin, parantamaan palveluja, tukemaan tieteellistä tutkimusta ja ratkaisemaan joitakin yhteiskuntamme kohtaamista haasteista.

Kaikki tehtävät eivät kuitenkaan tarvitse tekoälyä, eikä kaikkien digitaalisten palvelujen tarvitse toimia koko ajan suurimmassa mahdollisessa mittakaavassa.

Hallituksilla ja sääntelyviranomaisilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että digitaalisen infrastruktuurin nopea laajentuminen suunnitellaan asianmukaisesti ja että uudet datakeskukset rakennetaan ottaen huomioon paikallinen veden saatavuus, energiantarve ja ympäristöön kohdistuvat paineet.

Myös me kuluttajina voimme kantaa kortemme kekoon. Tekoälyä ei tarvitse pelätä eikä digitaalista teknologiaa torjua. Voimme kuitenkin käyttää sitä tietoisemmin ja pohtia, milloin tekoäly todella tuottaa lisäarvoa sen sijaan, että käyttäisimme sitä vain siksi, että voimme.

Digitaalinen maailma saattaa tuntua näkymättömältä, mutta sen taustalla oleva infrastruktuuri on hyvin todellinen.

Lähteet

1. European Commission Joint Research Centre, Paheneva kuivuus ja ennätyshelle koettelevat Eurooppaa, ruokkivat poikkeuksellisia metsäpaloja ja aiheuttavat jokien erittäin vähäisiä virtaamia, 2026
2. The Guardian, Thames Water liittyy letkukastelukieltoon Englannin ja Walesin lähestyessä kuivuustilaa, 2026
3. European Commission Joint Research Centre, Euroopan kuivuustilanne nyt, 2026
4. EEA, Tekoäly ja kestävä kulutus Euroopassa, 2026
5. EEA, Vesipula Euroopassa, 2025

Kuva: Will Photography, Adobe Stock