American Latina
ANZ
Austria
Germany
North
America
Italy
Brazil
United Kingdom
Norway
Sweden
France
Spain
Finnish
Polish
Czech
Portugal
COP26 oli yhdistelmä merkittävistä sopimuksista ja viime hetken neuvotteluista. Mutta mikä oli lopputulos?
31. lokakuuta COP26-kokouksen avajaisseremoniassa Glasgow’n SEC-keskuksessa kokoontuneille maailman johtajille, poliitikoille, kuninkaallisten perheenjäsenille, yritysjohtajille, ilmastoasiantuntijoille, neuvottelijoille ja virkamiehille esitettiin elokuva. Neliminuuttinen video, jonka nimi oli ”Earth to COP”, koostui sarjasta silminnäkijöiden kuvaamaa materiaalia luonnonkatastrofeista ympäri maailmaa, Ugandan tulvista Australian metsäpaloihin. Karmivat pätkät vaihtuivat hetkeksi kuviksi luonnon kauneudesta, ennen kuin palattiin tuhon kohtauksiin.
Kaksi viikkoa myöhemmin areenan täyttänyt varovainen optimismi vaihtui pettymykseksi, kun viime hetken neuvottelut Glasgow’n sopimuksen sanamuodosta johtivat siihen, että ilmaisu ”phasing out” (hiilen käytön lopettaminen) lievennettiin muotoon ”phasing down” (hiilen käytön vähentäminen). Kaiken kaikkiaan päästövähennyssitoumukset jäivät alle sen tason, mitä tarvitaan lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 °C:een, ja vaikka joillakin aloilla edistystä epäilemättä saavutettiinkin, monet kokivat, ettei se riitä.
Entä hyvät uutiset?
Yleisestä pessimistisestä tunnelmasta huolimatta kahden viikon aikana nähtiin muutamia valopilkkuja. Metaanikaasua koskevia sopimuksia solmittiin: 105 maata sitoutui vähentämään merkittävästi tämän voimakkaan kasvihuonekaasun päästöjä. Vihreää rahoitusta koskevissa neuvotteluissa yli 450 pankkia, joiden hallinnassa on 130 biljoonaa dollaria, sopi tukevansa puhdasta teknologiaa ja siirtävänsä varoja pois fossiilisia polttoaineita käyttäviltä teollisuudenaloilta.
Mutta ehkä mielenkiintoisin sopimus oli ”Glasgow’n johtajien julistus metsistä ja maankäytöstä”. Tämän historiallisen julistuksen allekirjoitti yli 130 maata, muun muassa Kiina, Yhdysvallat ja – mikä tärkeintä – Brasilia, ja sen tavoitteena on pysäyttää ja kääntää maailmanlaajuinen metsäkato seuraavan vuosikymmenen aikana. Sopimus sisältää 5,3 miljardia puntaa uutta yksityistä rahoitusta ja 8,75 miljardia puntaa julkista rahoitusta pilaantuneen maan kunnostamiseen, alkuperäiskansojen tukemiseen, metsien suojeluun ja metsäpalojen aiheuttamien vahinkojen lieventämiseen.
Metsäkadon arvioidaan aiheuttavan lähes neljänneksen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä, ja metsiä raivataan pääasiassa maataloustarkoituksiin, kuten palmuöljyn ja soijan viljelyyn sekä karjan ruokintaan. World Resources Institute (WRI) -instituutin mukaan, jos trooppinen metsäkato olisi oma maansa, se olisi maapallon kolmanneksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Vielä tärkeämpää on, että maailman metsät sitovat ilmakehästä vuosittain yli 7,6 miljardia tonnia hiiltä, mikä vastaa noin 20 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä (Nature, 2021).
”Nollapäästöihin ei päästä ilman, että puututaan trooppisten metsien tilanteeseen”, Bangorin yliopiston luonnonsuojelututkija Julia Jones kertoi National Geographicille. ”Siksi on niin tärkeää, että kaikki kokoontuvat yhteen ja käsittelevät tätä asiaa jo konferenssin alkuvaiheessa, kun niin moni on mukana keskustelussa.”
Vuoteen 2022
Vaikka tutkijat ja ilmastoaktivistit saattavat olla turhautuneita siitä, että COP26-kokouksessa ei heidän mielestään saavutettu riittävää edistystä, tapahtuma on tarjonnut pohjan, jolle maat voivat rakentaa, kun ne palaavat ensi vuonna neuvottelupöytään tarkentamaan päätöslauselmiaan ja vahvistamaan sitoumuksiaan päästöjen vähentämiseksi. Siihen asti meidän tulisi juhlia saavutuksia ja jatkaa paino- ja paperiteollisuuden luontaisen kestävyyden korostamista.
